Tuska

Herään tällä viikolla joka aamu seitsemän kieppeillä. Tiedän että lukuisat ihmiset maailmassa tekevät näin jatkuvasti, mutta en ymmärrä miten. Olen mennyt kiltisti sänkyyn aikaisin illalla, mutta olen silti jo kahden aamun jälkeen melko lailla töttöröö. Mihinkään ylimääräiseen ajattelemiseen, sosiaalisuuteen tahi ruumiinosien liikuttelemiseen ei ole kapasiteettia ollenkaan, kun pakolliset asiat on tehty. Kuinkakohan kauan elimistö tarvitsisi moiseen luonnottomuuteen tottumiseen?

Nykyelämän haasteet

Minä en taitaisi osata olla lapsi nykyään. Tänään leikkivät pihalla jonkinlaista monimutkaista hippaa, joka edellytti sellaisten asioiden tietämistä, että onko Wall-E Disneyn hahmo vai ei. Kuinka voi tietää, kuka minkäkin animaation on tehnyt!

Kävelijän vaikeudet

Tänään olen taistellut uuvuksiin saakka ja lukuisin eri taktiikoin mp3-soittimeni, kahden tietokoneen ja usb-muistitikun kanssa tiedostojen siirtämisestä soittimeen. (Minä olen se joka tahtoisi että tiedostot siirtyisivät, laitteet vastustavat.) Yhden äänikirjan kanssa jo luovutin, toinen on teoriassa soittimessa mutta ei nyt kumminkaan aivan toimi. Miten lienee tähän saakka mennytkin niin kivuttomasti. Teknisistä vaikeuksista huolimatta kävelyolosuhteet kokonaisuudessaan kohenevat jatkuvasti. Nyt tulee pimeää vasta lähellä kuutta!

Ei itketä lauantaina

Vietin illan yksivuotiaan seurassa. Istuimme portaissa ja luimme paljon kirjoja, joista hänellä oli vahvoja mielipiteitä. Sitten hän söi iltapalaa, vaikka maailma harmittikin häntä. Makuuhuoneessa yöpuku päällä häntä lakkasi aivan kokonaan harmittamasta mikään, mikä onkin minustakin nukkumaanmenemisen paras puoli. Juttelimme lakanan kuvioista ja maidosta, ja minä lauloin yhden tuutulaulun ja juttelimme hiukan siitäkin. Sitten hän ryhtyi nukkumaan. Se kaikki oli minusta aika mukavaa.

Yks kierros vielä

Minulle on annettu lainaan pikkuinen pelivehje, jolla pelaan juonellista klikkailupeliä. Kuten kaikki klikkailupelit on tämäkin kovasti addiktiivinen ja tunkee kaikenlaisiin kohtiin vuorokaudessa. Alta pois turhuudet kuten uni ja lukeminen! Lähdenkin tästä bussiin hiukan klikkailemaan.

Raatamista

Viikonlopun riennot on hoidettu onnistuneesti ja myös päästy niistä kotiin, vaikka joissakin tapauksissa se vaati lievää eksyilyä Espoon korvissa pöydän, vahvistimen ja tietenkin kaulimen kanssa. On myös ehditty sekä aloittaa että melkein saattaa jo loppuunkin Supernaturalin ensimmäisen kauden katsomisurakka (minä toki näen sen jo kolmatta kertaa, mutta ne muut). Tämä on vaatinut varsin ankaraa sohvallaistumista, mutta siihen on urheasti ylletty.

Että pois mun kotoa?

Erikoista on erakon elämässä, kun viikonlopulle tuppaa menoa niin paljon, että edes limittämällä ja sumplimalla ei mahdu, vaan joutuu jättämään kivoja asioita väliin aivan muista kuin tavanomaisista laiskuussyistä. Näin on nyt käynyt, ja lähdenkin tästä kohti ensimmäistä tapausta. Alkuviikolle en allokoi mitään roskien viemistä suurempaa.

Katsaus maailman tilanteeseen

Kuusivuotias kertoi minulle Somalian merirosvoista: "Ne merirosvot sanoo että elä tai kuole! Mutta siellä on suomalainen, joka sanoo että täh?"

Niinpä.

On niin kiirettä pitänyt, etten ole ollut tietokoneen ääressä. Luonnotonta elämää.
Olen käyttänyt tämän ajan mm. katsomalla Raidin, joka on ollut ihmiseltäni lainassa kesästä saakka ja odotellut huomiota. Katsoinpa saman tien sitten myös Raidin, joka on sentään odotellut vain videovuokraamossa.
Olihan se hitaankin jo korkea aika kokea tämä kulttuurielämys, ja sohvallani oltiin asianmukaisen tyytyväisiä. Nauratti ja jänskätti. Minua viehätti suloinen suomalaisuus, joka homman joka huokosesta henkii; ulkomaanelävääkään se ei ainakaan vierastuttanut, vaikka onkin vaikea sanoa tismalleen millä tavalla ne jutut sellaiselle välittyvät. Faneja ollaan nyt joka tapauksessa.

Kafka ja patteriremontti

Lämpöpatterimies kävi laittamassa termostaatit kiinni pattereihin. Hän sanoi että nyt säädetään minun asuntoani kylmemmäksi, kun oli niin lämmin täällä silloin kun termostaatit olivat irti ja patterit olivat täysillä. Hän arveli, että säätämisen johdosta tänne voi tulla kylmä. Hänen ohjeensa on, että kun niin tapahtuu, irrotan sitten termostaatit taas pattereista pois.

Otti tulta

Pelasin pitkästä aikaa roolipeliä, ja vielä pitemmästä aikaa niiden ihmisten kanssa joiden kanssa pelasin. Peli on erinomainen, ihmiset vähintään yhtä erinomaisia ja sessio sujui kuin unelma. Kävi tosin ilmi, että hahmoni on irrationaalisen arka fyysisestä kunnostaan. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta minkäs teet.

Suosi suomalaista

Luen ihan liian vähän suomalaista kirjallisuutta. Syitä on alunperin useita, mutta oleellista on nyt se, että ne syyt ovat vuosien myötä johtaneet urautumiseen. Nyt en lue suomalaista ihan vaan kun en lue. Lääkkeeksi tähän on nyt löytynyt ihan puolivahingossa Kirjatori. Siellä kun ei myydä mitään sellaista mitä ensisijaisesti tahtoisin lukea, mutta myydään ajoittain pilkkahintaan: 3 kirjaa kahdella eurolla, 9 kuudella eurolla, sensellaista. Näin olen tullut hankkineeksi viimeisen puolen vuoden aikana viitisentoista kirjaa suomalaisilta kirjailijoilta, joita en ennestään tunne ollenkaan. Kun siitä pinosta löytyy yksi tai kaksi ilahduttavaa, ollaan voiton puolella. (Lupaan yrittää kierrättää muut vastuullisella tavalla.)

Hirvittävä käänne

Luin lapsille Jaakon ja pavunvarren. Erään kuusivuotiaan kritiikki: "Se oli tosi kiva ja hyvä tarina aluksi, mutta sitten tuli se hirveä, kauhea prinsessa." Totta tosiaan, kirjan viimeisessä virkkeessä mainitaan ohimennen, että varastetulla tavaralla rikastuttuaan Jaakko menee naimisiin kauniin prinsessan kanssa. Me kaikki löydämme tarinoista jotakin juuri meitä puhuttelevaa.

Vapaus

Kun makaan sängyssäni ja katson siitä käsin ikkunaan, näkyy pelkkää taivasta. Siinä voin maata ja kuvitella, että asuntoni on kokonaan ilmassa ja lentää juuri jonnekin.
Lapsena luin uudelleen ja uudelleen ihanaa Annie M. G. Schmidtin kirjaa Lentävä hissi. Ylintä nappia painamalla hissi nousi ilmaan ja lensi, ja alas pääsi alimmalla napilla. Hahmot sisustivat hissin pitsiverhoin ja sensellaisin. Dan Simmonsin Hyperionissa minut lumoaa konsulin avaruusalus, jonka parvekkeella hän juo kahvia ja lentää sitten ihan minne haluaa. Teleporttauksesta viis, mutta että lentää omalla kodillaan!

Raskas nerous

Juuri nyt minua kiehtoo Grigori Perelman. Koska olen pieniaivoinen karhu, minua ei kiehdo Poincarén otaksuma juurikaan, vaikka se on varmasti aivan karmivan tärkeä ja hieno. Mutta kiehtoo ihminen, joka kertoman mukaan oli iloinen, seurallinen ja työstään nauttiva, kunnes kiinnostui tästä nimenomaisesta asiasta. Sitten hän alkoi ryhtyä erakoksi ja surulliseksi, ja ratkaistuaan lopulta sen karmivan tärkeän kysymyksen hän tuli niin erakoksi ja surulliseksi että ei halua olla töissä ollenkaan eikä tavata ketään, eikä varsinkaan halua että hänelle annetaan palkinto hienosta ratkaisusta. Miten ja miksi niin kävi?
Toivottavasti Grigori kolossansa Pietarissa hautoo jotakin uutta hienoa, kuten jotkut arvelevat. Se on mukava ajatus.

Kuka vastaa?

Tänään haluaisin puhua mp3-soittimien ynnä muiden kannettavien vehjesten johtojen pituudesta. Ja puhunkin. Että millainen suunnittelu- ja päätöksentekoketju johtaa siihen, että valmistaja olettaa tuotetta kannettavan rintaliiveissä? Ja onko valmistaja tullut ajatelleeksi, että usealla tuotteen pontentiaalisella käyttäjällä ei ole päällään lainkaan rintaliivejä?
(Rintatasku, sanoo joku varmaan. Minä sanon siihen, että naisten takit. Ja sanon myös että kesäpäivä ja t-paita.)

Kun minä olin nuori

Ihanaa katsoa, kun lapset leikkivät oikeita lumileikkejä. Riekkuvat pulkkien kanssa ja kovertavat isoihin lumipaakkuihin onkaloita ja muotoja. Kun olin lapsi 80-luvulla, oli täällä etelässä ennätyskylmien talvien jakso, joka on iskostanut minuun valheellisen käsityksen, että sellainen on asianmukainen talvi täällä meilläkin etelässä meren rannassa: että lunta on maassa paksusti ja se pysyy siinä. Mahtava nostalgia tulee tällaisilla keleillä.

Voittaja

Taijamai: Muistakaa tehdä huolellisesti!
Kuusivuotias 1: Mä teen aina huolellisesti.
Kuusivuotias 2: Mä teen huolellisesti silloin, kun opettaja käskee.