Olen asunut tässä asunnossa seitsemisen vuotta. Kotini on ihana! Parveketta minulla ei kuitenkaan ole, enkä ole sitä suuresti surrutkaan, kun kahden kissan kanssa se pitäisi kovasti suurella vaivalla eristää. Sellainen on kummiskin vaiva tässä asunnossa, että kesällä aurinko paahtaa isoista ikkunoista sisälämpötilan epämukavan korkeaksi.
Tänä kesänä hoksasin sellaisen asian, että kun en kummiskaan päästä kissoja makuuhuoneeseen, voin - tadaa! - avata sen ison ikkunan!
Vau. Sisälämpötila on muuttunut paljon siedettävämmäksi, ja olo tietokoneella töitä tehdessä on kuin istuisin parvekkeella. Paitsi kivampi, kun ei tuuli osu minuun. Makuuhuoneeni ikkuna on niin iso, että aukaistuna lasi ulottuu pitkälle huoneeseen. Efekti on sellainen, että huoneessa on seinä auki.
Vau. Ulkoilma on vieressä. Kaikki tuoksut ja äänet tulevat luokseni. Kun sataa, menen ikkunaan, nojaan ulos ja nautin. Onni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti