Toisinaan minä olen kunnianhimoinen ja ryhdyn asennekasvattamaan lapsia. Se loppuu sitten aina aika lyhyeen, kuten tänäänkin. Kolme- ja nelivuotiaat istuivat värittämässä ja piirtämässä ja keskustelivat tyttöjen ja poikien väreistä. Minä siihen topakasti, että sellaisiapa ei olekaan, vaan kaikki värit on kaikkien värejä.
"Niin joo, mutta pinkki on tyttöjen väri."
"Ei kun ei ole, vaan yhtä lailla poikienkin väri."
"Joo, ope. Mutta pojat värittää poikien väreillä ja tytöt värittää tyttöjen väreillä."
"Ei kun, kuunnelkaas nyt, ihan kaikki värit on tyttöjen ja poikien värejä!"
"Mä en kuitenkaan väritä tyttöjen väreillä."
"EI OLE OLEMASSA TYTTÖJEN VÄREJÄ!"
"Hei mä voin ampua sua nyt kun mulla on harmaa ja se on poikien väri."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti