Aivot ja pakkaaminen

Lähden tästä taas ulkomaille, ja olen päättänyt että vaikka matkan pituus saattaa vaihdella, matkatavaroiden määrä ei. Mitään en laita ruumaan. Mutta ikävä kyllä mielipuolisuuteni määrä kuitenkin kasvaa matkan pituuden myötä, joten seison sitten käsimatkatavaralaukkuni päällä ja survon sinne VIELÄ IHAN VAAN NÄÄ 14 PAITAA JA SITTEN NÄÄ KOLMANNET KENGÄT! koska koskaan ei voi tietää, minkä paidan haluaa laittaa päälle huhtikuun ensimmäisenä päivänä, ja jos sataa tai ei sada tai tulee jalkaan rakko kun laittaakin päälle sen viidennen hameen ja sen kanssa sopivat kengät, niin mitäs sitten tehdään?! Ja entä villapuserot? ENTÄ KAIKKI KIRJAT?
Kokemukseni kertoo, että oikeasti käytän matkan aikana vain niitä farkkuja jotka ovat päällä koneeseen mennessä ja vaihdan paitaa tasan sen verran kuin on hygienian kannalta välttämätöntä. Mielipuolinen aivoni sivuuttaa tiedon. Valinnanvara on elintärkeää!

Siinäpä ne

Mies metroasemalla täyttä kurkkua: "LAMA! TYÖTTÖMYYS! PERKELE!"

Predestinaatio

Minä tarvitsen kivat, siistit kävelykengät, joilla voi kävellä keväällä kun on liian kylmä sandaaleille ja kesällä kun ei ole sandaalien hetki. Tarvitsen jo ensi viikoksi. Lähdinpä sellaisia ostamaan, vaikka hyvin jo tässä iässä tiedänkin miten siinä käy. Sain siis taas tuntumaa siihen, miltä tuntuu elää niin, että kaikki on ennalta määrättyä eikä siihen mikään oma toimi vaikuta. Kävin läpi kenkäkaupat, kuuliaisesti kysyin myyjältä löytyisikö yksiä kivoja myös minun kokoani, kaiken tein sääntöjen mukaan. Sitten päästiin siihen kohtaan, kun kotibussin lähtöön on vielä 25 minuuttia ja täytyy tappaa aikaa piipahtamalla viereisessä vaatekaupassa. Ja sitten ollaan kotona kalliiden housujen ja vielä kalliimman hameen kanssa, joille ei ole erityistä tarvetta. Ilman niitä kenkiä, joille on aivan erityinen tarve.
Haaveeni on, että jonakin päivänä vielä voin rimpuilla irti kohtalosta edes sen verran, että ne tarpeettomat tarvikkeet eivät maksaisi ihan kauheasti.

Se on TIE!

Mistä tietää elävänsä tulevaisuudessa? Siitä, että moottoritie suljetaan liikenteeltä ohjelmistopäivityksen vuoksi.

Älä sano mitään!

Aivoni päättivät odottamattomasti olla tänä iltana skarpit ja sanoivat minulle ilman mitään ulkoista syytä, että katsopa josko intternetistä löytyisi Studio Julmahuvin ikoninen, haluaisin sanoa seminal, sketsi Roudasta rospuuttoon. Löytyyhän se tietenkin. Tehkää niin kuin minä ja katsokaa se nyt taas, koska se tuo ilon.

Viisauden alku

Hammaslääkäri se on leppoisa asia, mutta suuhygienisti! Se on ankara ammatti, jossa tuomiopäivän pasuunaa toitotetaan. Minun suuni sai onneksi hygienistin hyväksynnän noin laajalti, mutta herran ja ientulehduksen pelko iskostettiin sydämeeni. Pieni ientulehdus, vaikket sitä huomaisi, se on sydämen ja koko elimistön tuho! Suu on tulehdusportti koko ruumiiseen! Ja täynnä ELÄVIÄ bakteereita, jotka vaanivat henkeämme.
Valkaiseva hammastahna puolestaan on hampaiden tuho; ei mitään markkinoilla olevaa hammastahnaa nyt varsinaisesti hyvänä voi pitää ihmisen terveydelle, mutta mitä ikinä teetkin, niin mitään monitehoista hammastahnaa ei pidä suusi lähelle viemän! Harjata pitää hampaita ja suuta, mutta ei liian usein, harvoin eikä varsinkaan väärään aikaan. Jos tahdot pilata elämäsi, harjaa valkaisevalla tahnalla väärään aikaan päivästä. Takuuvarma keino.
Syöminen olisi parempi lopettaa, se on todella vaarallista hampaille. Jos sitä nyt kuitenkin on pakko tehdä, niin ei väärään aikaan päivästä! Juhlapäivinä sopii syödä, jos ei liian usein juhli.
Lopuksi lohdullinen tieto: yksi asia maailmassa on hyvä ja turvallinen. Sitä saa tehdä ja rakastaa. Se asia on hammaslangan käyttäminen. Sitä jos ryhdymme tekemään 16 tuntia päivässä, jää kaikki vaarallinen ja tuhoisa näppärästi samalla pois ja ientaskut ovat puhtaat ja onnelliset.

Osta itelles jotain kivaa

Olen tällä viikolla saanut aikaan tärkeitä asioita, joista osa hiukan stressasi ennen sitä aikaansaamista. Jee! Olen myös ovelasti antanut itselleni käsityksen, että sähkövatkaimen ja kumisaappaiden ostaminen on ilahduttava palkinto reippaudesta. Nyt vaan paljon loskaa ja kevätpuroja kehiin, niin saan lampsia hienoilla vaaleanvihreillä citykumppareilla oikein paljon!

Se jokin

Tänne tuli tänään kevät! Kun eilen kävin kaupassa, oli talvi. Tänään oli kevät. En tiedä mikä yhdessä päivässä muuttuu, mutta niin on joka vuosi: yhtenä päivänä se vaan on. Kevään valo ja tuntu ilmassa. Mahtavaa!

Oppia ikä kaikki

Tänään laitoin elämäni ensimmäisen kasvonaamion. Sen kuivuminen kuoreksi naamaan tuntui odotetun huvittavalta, joten sain mitä halusin. Ikävä kyllä tämä naamio sattui olemaan voimakkaasti suklaan hajuinen, mikä toi kokemukseen öklön sävyn. Jos haluan vielä joskus uudelleen sen hauskan kuivan kurttutunteen, täytyy muistaa katsoa tarkemmin miltä mönjän on tarkoitus tuoksua.

Uusavuttomuus

Olen suureksi osaksi hengissä aamuherätysviikkoni jälkeen, mutta tänään haluaisin puhua teille, hyvät nuoret, pistaasipähkinöiden vaaroista. Peukalon ihohan kärsii tietenkin jo normaalista pähkinän aukikiskomisesta, mutta varsinainen vaara uhkaa silloin, kun pussin pohjalla on jäljellä enää se kolmasosa, joka ei kiskomalla aukea. Vasaraa ei tässä kannata käyttää: se tekee kaikesta pieniä murusia ja sattuu kovasti sormeen osuessaan. Houkuttelevin työkalu on litteäpäinen ruuvimeisseli, erittäin tehokas ongelmapähkylän avaaja. Mutta sekin vaanii vain tilaisuuttaan ruhjoa sormenne! Ihonalaisia verenpurkaumia! Vuotavia haavoja! Tuskaa!

Ensi viikolla käsittelen toista kipeää aihetta, juustohöylän käyttöä. Kuinka juustosta saa viipaleita viiltämättä höylällä itseään ranteeseen?