Bizarro-world

Katselin viime viikolla vähän joulukalentereita, mutta en silloin nähnyt yhtään ihan mieluista. Menin siksi tänään taas katselemaan. Lupaavin ehdokas oli lopussa sieltä missä sitä vielä viime viikolla oli. No, ei se mitään, lähdin toiveikkain mielin Prismaan, josta viime viikolla en onnistunut löytämään yhtään joulukalenteria. Tällä kertaa kysyin siis suoraan infosta, että mistähän löytyvät. "Suklaakalenterit on maitohyllyn lähellä ja lelukalenterit on leluosastolla." Jaa. Mutta kun tahtoisin paperisen kalenterin, jossa on vain kuvia. *Ällistys*. Infon henkilö soitti jonnekin ja selitti painokkaasti tämän erikoisen toiveen, ja kertoi sitten että sellaiset on ihan tyystin loppu kyllä.
Siirryin viereisen City-Marketin infoon ja kerroin heille, että etsin paperisia joulukalentereita, joiden luukuissa on kuvia. Infon henkilö soitti jonnekin ja selitti tilanteen. "Paperisia. Ei kun kuvia vaan." Hän palasi luokseni ja sanoi ylpeyttä uhkuen: "Sellaisia löytyy kyllä!" Niinpä löytyi, kolmea erilaista.
Missä välissä tällainen ilmiö tapahtui?

Buranaa, kiitos

Toisinaan minä olen kunnianhimoinen ja ryhdyn asennekasvattamaan lapsia. Se loppuu sitten aina aika lyhyeen, kuten tänäänkin. Kolme- ja nelivuotiaat istuivat värittämässä ja piirtämässä ja keskustelivat tyttöjen ja poikien väreistä. Minä siihen topakasti, että sellaisiapa ei olekaan, vaan kaikki värit on kaikkien värejä.
"Niin joo, mutta pinkki on tyttöjen väri."
"Ei kun ei ole, vaan yhtä lailla poikienkin väri."
"Joo, ope. Mutta pojat värittää poikien väreillä ja tytöt värittää tyttöjen väreillä."
"Ei kun, kuunnelkaas nyt, ihan kaikki värit on tyttöjen ja poikien värejä!"
"Mä en kuitenkaan väritä tyttöjen väreillä."
"EI OLE OLEMASSA TYTTÖJEN VÄREJÄ!"
"Hei mä voin ampua sua nyt kun mulla on harmaa ja se on poikien väri."

Historia

Kävin katsomassa Signe Branderin valokuvia Helsingistä. Näyttely on tällä kertaa Hakasalmen huvilassa, mutta Signe on pysyvä hahmo Helsingin historiassa. Näyttely on hieno, erityisesti se kun istutaan puoli tuntia ja katsotaan vertailukuvia Helsingistä reilut 100 vuotta sitten ja nykyaikoina. Perspektiivi on ihana asia.
Siinä diaesityksessä on myös kuva puutalosta, joka vastoin kaikkia odotuksia on säilynyt meille saakka. Annan erityisilahduspisteitä henkilölle, joka otti modernin kuvan siitä talosta ja laittoi pihalle seisomaan lapsia toppapuvuissansa. Kontrasti sadan vuoden takaiseen on herkullinen!

Ka!

Minä lottosin tänään. Baarissa kerrottiin, että on joku iso summa jaossa. Tämä innosti kaikkia! Minua kanssa, koska minusta homma on niin, että jos jotakuta innostaa niin varmana kannattaa minuakin.
Käytännön homma oli vähän hankala. Menin jonoon ja sitten vuorollani sanoin tytölle, että haluaisin lotota. Tyttö yllätti sillä lailla, että hänellä olikin jotakin kysymyksiä. En ollut yhtään varautunut kysymyksiin. Onneksi olen aina ollut todella hyvä monivalintatehtävissä. Sanoin tytölle, että "Koko! ... juttu. Koko juttu!" Ja sanoin myös että "Mitä? Mikä se on? No jokeri sitten!" Ja tämä johti siihen, että kaksi numeroa on mahdollisesti oikeassa paikassa, ja tämä saattaa tarkoittaa että saan R-kioskilta 2 euroa.
Arvelen, että tämä on aika hienoa. R-kioski ei yleensä anna minulle kahta euroa. Kokonaisuudessaan en silti ole aivan varma tästä lottoasiasta.

Paha jano

Kuusivuotias: "Saanko vettä?"
Kolmevuotias pikkuveli vieressä: "Mulla kans on vesihätä."