Bizarro-world

Katselin viime viikolla vähän joulukalentereita, mutta en silloin nähnyt yhtään ihan mieluista. Menin siksi tänään taas katselemaan. Lupaavin ehdokas oli lopussa sieltä missä sitä vielä viime viikolla oli. No, ei se mitään, lähdin toiveikkain mielin Prismaan, josta viime viikolla en onnistunut löytämään yhtään joulukalenteria. Tällä kertaa kysyin siis suoraan infosta, että mistähän löytyvät. "Suklaakalenterit on maitohyllyn lähellä ja lelukalenterit on leluosastolla." Jaa. Mutta kun tahtoisin paperisen kalenterin, jossa on vain kuvia. *Ällistys*. Infon henkilö soitti jonnekin ja selitti painokkaasti tämän erikoisen toiveen, ja kertoi sitten että sellaiset on ihan tyystin loppu kyllä.
Siirryin viereisen City-Marketin infoon ja kerroin heille, että etsin paperisia joulukalentereita, joiden luukuissa on kuvia. Infon henkilö soitti jonnekin ja selitti tilanteen. "Paperisia. Ei kun kuvia vaan." Hän palasi luokseni ja sanoi ylpeyttä uhkuen: "Sellaisia löytyy kyllä!" Niinpä löytyi, kolmea erilaista.
Missä välissä tällainen ilmiö tapahtui?

Buranaa, kiitos

Toisinaan minä olen kunnianhimoinen ja ryhdyn asennekasvattamaan lapsia. Se loppuu sitten aina aika lyhyeen, kuten tänäänkin. Kolme- ja nelivuotiaat istuivat värittämässä ja piirtämässä ja keskustelivat tyttöjen ja poikien väreistä. Minä siihen topakasti, että sellaisiapa ei olekaan, vaan kaikki värit on kaikkien värejä.
"Niin joo, mutta pinkki on tyttöjen väri."
"Ei kun ei ole, vaan yhtä lailla poikienkin väri."
"Joo, ope. Mutta pojat värittää poikien väreillä ja tytöt värittää tyttöjen väreillä."
"Ei kun, kuunnelkaas nyt, ihan kaikki värit on tyttöjen ja poikien värejä!"
"Mä en kuitenkaan väritä tyttöjen väreillä."
"EI OLE OLEMASSA TYTTÖJEN VÄREJÄ!"
"Hei mä voin ampua sua nyt kun mulla on harmaa ja se on poikien väri."

Historia

Kävin katsomassa Signe Branderin valokuvia Helsingistä. Näyttely on tällä kertaa Hakasalmen huvilassa, mutta Signe on pysyvä hahmo Helsingin historiassa. Näyttely on hieno, erityisesti se kun istutaan puoli tuntia ja katsotaan vertailukuvia Helsingistä reilut 100 vuotta sitten ja nykyaikoina. Perspektiivi on ihana asia.
Siinä diaesityksessä on myös kuva puutalosta, joka vastoin kaikkia odotuksia on säilynyt meille saakka. Annan erityisilahduspisteitä henkilölle, joka otti modernin kuvan siitä talosta ja laittoi pihalle seisomaan lapsia toppapuvuissansa. Kontrasti sadan vuoden takaiseen on herkullinen!

Ka!

Minä lottosin tänään. Baarissa kerrottiin, että on joku iso summa jaossa. Tämä innosti kaikkia! Minua kanssa, koska minusta homma on niin, että jos jotakuta innostaa niin varmana kannattaa minuakin.
Käytännön homma oli vähän hankala. Menin jonoon ja sitten vuorollani sanoin tytölle, että haluaisin lotota. Tyttö yllätti sillä lailla, että hänellä olikin jotakin kysymyksiä. En ollut yhtään varautunut kysymyksiin. Onneksi olen aina ollut todella hyvä monivalintatehtävissä. Sanoin tytölle, että "Koko! ... juttu. Koko juttu!" Ja sanoin myös että "Mitä? Mikä se on? No jokeri sitten!" Ja tämä johti siihen, että kaksi numeroa on mahdollisesti oikeassa paikassa, ja tämä saattaa tarkoittaa että saan R-kioskilta 2 euroa.
Arvelen, että tämä on aika hienoa. R-kioski ei yleensä anna minulle kahta euroa. Kokonaisuudessaan en silti ole aivan varma tästä lottoasiasta.

Paha jano

Kuusivuotias: "Saanko vettä?"
Kolmevuotias pikkuveli vieressä: "Mulla kans on vesihätä."

Ei mitään hätää.

Hädintuskin kolmevuotias toiselle: "Mörköä ei ole olemassa. Sitäpaitsi se pelkää mua."

Ikkuna maailmaan

Olen asunut tässä asunnossa seitsemisen vuotta. Kotini on ihana! Parveketta minulla ei kuitenkaan ole, enkä ole sitä suuresti surrutkaan, kun kahden kissan kanssa se pitäisi kovasti suurella vaivalla eristää. Sellainen on kummiskin vaiva tässä asunnossa, että kesällä aurinko paahtaa isoista ikkunoista sisälämpötilan epämukavan korkeaksi.
Tänä kesänä hoksasin sellaisen asian, että kun en kummiskaan päästä kissoja makuuhuoneeseen, voin - tadaa! - avata sen ison ikkunan!
Vau. Sisälämpötila on muuttunut paljon siedettävämmäksi, ja olo tietokoneella töitä tehdessä on kuin istuisin parvekkeella. Paitsi kivampi, kun ei tuuli osu minuun. Makuuhuoneeni ikkuna on niin iso, että aukaistuna lasi ulottuu pitkälle huoneeseen. Efekti on sellainen, että huoneessa on seinä auki.
Vau. Ulkoilma on vieressä. Kaikki tuoksut ja äänet tulevat luokseni. Kun sataa, menen ikkunaan, nojaan ulos ja nautin. Onni.

Montako huithapelia tarvitaan...

Kylpyhuoneestani paloi loisteputki kolme päivää sitten. Huone on ikkunaton. Onneksi kaupasta saa halvalla uuden loisteputken, ajattelin. Ja sitten käytin kolme päivää kylpyhuonettani (joka tietenkin on myös vessa) pimeässä. Kas, päivisin niin kivasti kajastaa eteisen kautta olohuoneen ikkunasta valoa! Ja kuinka tunnelmallista onkaan iltaisin kynttilän valossa siellä puuhastella. Enhän minä meikkaa kummiskaan, mitä siellä nyt niin tarvitsee nähdä!
Tänään kävin hakemassa sen uuden putken. Mahtava määrätietoisuus, sano.

Kuka minä olen, ja mitä olette tehneet minulle?

Tänään on omituinen päivä.
Sain puhelimitse aivan odottamattoman työtarjouksen. Että ihan vallan tulevat kotoa hakemaan.
Kävin lääkärillä kysymässä, liekö ovela häivekorvatulehdukseni olisi uusiutunut, kun vieläkään ei satu yhtään korvaan, mutta on siinä pöhkö olo. Lääkäri oli viehättävä vanhus, joka asetti minut seisomaan naama seinää vasten ja kuiskaili kaapin takaa numeroita. Sitten hän myös toistuvasti painoi ääniraudan vasten kalloani, mikä epäilemättä on ihan normaali proseduuri, mutta tuli kuitenkin minulle vähän yllätyksenä.
Kotimatkalla hain Alkosta pullon viiniä, ja minulta pyydettiin henkkareita. "Olet niin pieni!" ovat tähän sanoneet pari ystävääni. Niinpä olen, ja olen myös niin vanha, että minulla voisi olla lapsi joka saisi laillisesti ostaa viiniä.

Tollanen

Annoin kolmevuotiaalle vettä päiväkodin aamupalalla.
Kolmevuotias: "Ei mulla ole vesihampaita, mulla on maitohampaat."
Viisivuotias isosisko kääntyi puoleeni erittäin vakavana: "Se on tollanen..."

Rituaalit ovat onneksi

Tykkään tarinoista siitä, kuinka äänestyspäivänä laittaudutaan hienoimpiin ja syödään juhlapäivällinen. Omassa mikrokulttuurissani ei vaalipäivä ole ollut juhlava, mutta on aina ollut itsestäänselvää, että äänestetään. Nyt olen sitä mieltä, että ainakin isoimmista vaalipäivistä olisi mukavaa tehdä jonkinlainen juhla, niin kuin minun maailmassani on tehty ystävänpäivästä (ystävyys), kiitospäivästä (kiitollisuus elämän hyvistä asioista) ja juutalaisesta pääsiäisestä (kiitollisuus elämän hyvistä asioista hiukan täsmennettynä, toivo paremmasta).

Arvostus

Pidin tänään viimeisen oppitunnin yhdelle esikouluryhmistäni. Sen kuluessa tuli jotakin kautta puheeksi se, että päiväkoti maksaa minulle palkkaa opettamisesta. Tämä oli lapsille syvästi vaikuttava ajatus, ja sai myös heidän hyväksyntänsä. Hyvästejä jättäessämme sanoi yksi lapsista minulle: "Jos mulla olisi nyt kakskyt senttiä, mä antaisin sen sulle." Se oli, vilpittömästi, yksi liikuttavimpia hetkiä opetusurallani.

Öm, otan kakkosen?

Keskustelu kahden kurahousujaan pukevan välillä:

"Arrrmeijatakki."
"Arrrmoa."
"Arrrrrmeijatakki!"
"Arrrrrrmoa!"
"ARRRRRRmeijatakki!"
"ARRRRRRmoa!"

Trendikkäänä

Tapojeni vastaisesti osallistun nyt tässä tällaiseen meemiin. Ideana on, että valitaan yhdeltä artistilta/bändiltä laulunnimiä vastauksiksi kysymyksiin.
Artistini on, tietenkin, Bruce Springsteen.

Are you male or female: Red Headed Woman
Describe yourself: Growin' Up
Describe where you currently live: All the Way Home
How do you feel about yourself: 57 Channels (And Nothing On)
Your best friend is: The Angel
Your favorite color is: All Or Nothing At All
Your favorite form of transportation: Does This Bus Stop at 82nd Street?
What's the weather like: Blinded By the Light
Favorite time of day: Light of Day
If your life was a tv show, what would it be called: Better Days
If you could go anywhere, where would you go: American Land
What is the best advice you have to give: Janey Don't You Lose Heart
If you could change your name, what would it be: Happy
Your favorite food is: Into the Fire
Thought for the Day: From Small Things (Big Things One Day Come)
How you would like to die: Countin' On a Miracle
Your soul's present condition: Livin' In the Future
Your motto: Life Itself